Poika tuli!

Tänään olimme työkavereiden kanssa katsomassa Violetin ja Allanin päivän vanhaa vauvaa. Marraskuussa kirjoitin heidän häistään ja nyt sitten vihdoin syntyi meidän kauan odottamamme vauva. On mahdollista, että vanhemmat ja varsinkin isovanhemmat olivat kärsimättömämpiä, mutta kyllä me töissäkin arvuuttelimme milloin se vauva oikein tulee. Laskettu aika oli kaksi viikkoa sitten.

Violet on ollut jo muutaman viikon äitiyslomalla. Kaikki tarpeellinen on hankittu vauvaa varten: pieni sänky, vaatteita ja kylpyamme ja kaikenlaista pientä. Allanin äiti tuli jo tammikuussa ja auttaa nuorta perhettä ainakin kuukauden päivät ennenkuin palaa takaisin kotikylään. Violetin äiti on kuollut.

Violet on töissä Suomen Pakolaisavussa ja niinpä hänellä on erinomainen terveysvakuutus. Sairaala, jossa hän synnytti on yksityinen ja hyvämaineinen. Kun sain vauvan syliini, tutkin hänen mietteliäitä kasvojaan ja olin sitä mieltä että suu on isän ja nenä äidin. Allan sanoi, että kyllä vauvasta näkee että se heidän on. Ja hyvä niin, ranteessa ei nimittäin ollut tunnistusranneketta kuten myös ugandalaisissa sairaaloissa normaalisti on.

Violet imetti vauvaa kolme kertaa lyhyehkön visiittimme aikana. Lapsella on kova elämännälkä. :) Verhon takana on toinen pariskunta vauvan, sukulaisten, ystävien ja työkavereiden kanssa. Vastakkaisella puolella kaksi uutta vauvaa. Kaikki kuitenkin puhuivat hillitysti ja Violetin sukulaiset lähtivät hienotunteisesti käytävään kun tulimme. Sairaanhoitaja kävi antamassa antibioottirokotteen jotta keisarinleikkauksesta tullut haava ei tulehdu ja kätilö kävi tarkistamassa vauvan; kaikki hyvin.

Nuori perhe asuu Makindyessä lähellä Pakolaisavun Koulutus- ja kurssikeskusta ja Violet toivoo, että hän voi piipahtaa kotona imettämässä senkin jälkeen kun hän on kahden kuukauden äitiysloman jälkeen palannut töihin.

Violet on 27-vuotias nuori kampalalainen virkanainen. Hänen lapsensa on saanut hyvän alun elämälleen eikä ole yksi niistä 310 vauvasta, jotka Ugandassa kuolevat joko synnytyksessä tai heti sen jälkeen. Mutta anoppi on kylässä ja voi olla, että kotirauhan nimissä hän ei poistu talosta kuukauteen. Niin anopin kotikylässä tehdään ja niin tehdään myös pojan perheessä.

Takaisin toimistolla kerroin Gaudensialle suomalaisesta äitiyspakkauksesta ja lähetin Kelan infopaketin englanniksi. Ja hän kertoi nyky-ugandalaisten seksuaalikasvatuksesta joka edelleen annetaan teini-ikäisille tytöille ja pojille erikseen ja joko tädin, enon tai muun vanhemman sukulaisen toimesta kotikylässä. Kikatimme ison osan iltapäivää, mutustimme keksejä ja jatkoimme tietenkin puhumalla miehistä. Mutta siitä toisella kertaa.